Jeep Grand Wagoneer – "Leppäjeepin" tarina
Tarinoita Jeep-autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Finnish Jeep Drivers' Clubin kanssa.
Perheessämme oli ollut Jeep Wrangler jo vuodesta 2000. Elämä persoonallisen maastoauton kanssa oli muodostunut elämäntavaksi ja harrastukseksi. Kun sitten poika sai ajokortin, annoin Wranglerin kokonaan hänen käyttöönsä ja oma tulevaisuus pelkän järkiauton varassa tuntui todella tylsältä ja synkältä. Jo jonkin aikaa olin kytännyt legendaarisia Jeep Grand Wagoneereja netissä. Lopullinen unelmayksilö löytyi eBaysta, enkä sitten enää voinut sivuuttaa haavettani. Auto oli vuodelta 1988, keulalla 5,9 litrainen V8. Muistin kyseisen mallin lapsuudesta, niitä mielestäni näkyi liikenteessä Suomessakin melko paljon 1980-luvulla. Eräänä yönä tammikuussa 2018 tein sitten eBayssa kaupat kansasilaisen autoliikkeen kanssa, hintakin oli mielestäni asettunut sopivaksi.
Vasta seuraavana aamuna aloin kunnolla miettimään, millä ihmeellä saisin ajokin Suomeen Kansasista? En ole mikään insinöörimäinen suunnittelijatyyppi, vaan teen päätöksiä fiiliksellä. Pari viikkoa siinä meni pähkäillessä, kunnes eräs ystäväni muistutti yhteisen kaverimme asuvan Floridassa ja nimenomaan toimivan alalla, missä eri kulkupelejä, veneitä ja autoja, oli Suomeen toimitettu. Niinpä sitten Nordic Yacht Works ystävällisesti järjesti koko rumban rekka- ja laivakuljetuksineen. Suomen päästä olin palkannut paperitöihin salolaisen firman, Auto Agent Oy:n, joka teki maahantuonteja kaikkine tullauksineen ja rekisteröinteineen.
Kun Grand Wagoneer saapui Suomeen vihdoin toukokuussa 2018, lähdin sitä junalla Salosta hakemaan. Minulla ei ollut tietenkään mitään varsinaista varmaa tietoa auton kunnosta, hankinta kun oli tehty ainoastaan nettikuvien perusteella. Junamatka ja taksimatka Auto Agentsille oli siis jännitystä täynnä.
Vihdoin rattiin
Auto hörähti nätisti käyntiin ja lähdin ajelemaan Helsinkiin. Tunnelma ylhäällä ajopaikalta oli juhlava. Yksilö oli vielä paremmassa kunnossa, kuin olin osannut odottaa. Siinä sitten tehtiin Jamant Oy:ssä pientä jarruremppaa ja jotain muuta pientä, että sain lopullisen leiman Suomessa. Alustalle tehtiin Suomenojalla täydellinen ruostesuojaus, sillä koko auto oli kauttaaltaan täysin ruosteeton, Missouri on ilmastoltaan kuiva osavaltio. Sen osoittivat myös ilmastointiaukoista pölähtäneet kuivat tammenlehdet, kun laittelin puhallinta kovemmalle myöhemmin syyssateilla. Nimen Leppäjeeppi, kertoi minulle eräs mukava polkupyörähuoltaja Punavuoresta, jenkkiautoharrastaja itsekin.
Menneet 7 vuotta Leppäjeepin kanssa ovat olleet antoisia. Liityin alussa useisiin jenkkiläisiin SoMe -ryhmiin, missä on jäseninä vastaavien omistajia ympäri maailmaa. Sieltä opin tavan, missä aina jouluksi asennan Jeepin keulalle joulukranssin ja asianmukaiset kuvat joulukuusi katolla postaan kyseisiin ryhmiin. Peukun nostoja saan lähes jokaisena päivänä ja usein tulee porukkaa juttelemaan paikoittaessani. Yhtään parkkisakkoa en ole autooni saanut, sen verran hyväntuulisuutta se levittää.
Jatkuvasti ajossa
Usein tullaan kertomaan, että omalla tai kaverin faijalla oli ollut tuollainen. Kun sitten syksyllä 2023 tein Leppäjeepistä ainoan käyttöautoni, oli tunnelma juhlallinen. Periaatteeni on aina käyttää ”lelujani” koko ajan, tallissa makuuttamisen sijaan. Moni on tullut ihmettelemään, kuinka raaskin pitää autoa ulkona talviloskalla. Siihen vastaukseni on: ”parempaa talviautoa saa hakea, en usko, että se minun elinaikanani jäljettömiin ruostuu. Leppäjeeppi on ikuinen!”
Viime vuosina, kun kyseinen malli on esiintynyt lukuisissa Netflix-, ja muissa suoratoistosarjoissa ja elokuvissa, kohtaan juttukavereita yhä useammin. Moni haaveilee kyseisestä mallista. Olen myös havainnut hintojen kivunneen siitä syystä voimakkaasti ylöspäin, sillä aitoja yksilöitä ei luonnollisesti enää valmisteta. Vaikka arvonnousu hiveleekin mieltä, olo on rauhallinen, sillä perheenjäsenemme ei ole myynnissä!
Teksti ja kuvat: Petteri Ormio